Sesongit ja valikoimat vaihtuvat. On megamarkkinaa, 3+1-päiviä, osta 3 maksa 2 -paljousalennuksia ja myös nämä perinteiset joulun jälkeiset alennusmyynnit jne., muuta vastaavaa paskaa, jotka kehottavat kuluttajia ostamaan enemmän ja usein myös sellaista, mitä ei tarvitsisi. Alennuksissa ei sinänsä mitään vikaa ole, jos niitä tuotteita olisi ostamassa muutenkin – silloinhan on kiva saada tavarat edullisemmin. Nämä tarjoukset kuitenkin valitettavasti ohjaavat kuluttajaa ostamaan ihan liikaa ja se kuluttaa meidän luonnonvarojamme ihan älyttömästi ja näkyy myös lompakossa negatiivisesti.
Mistä tämä ostoshimo sitten tulee? No suoraan meitä ympäröivästä maailmasta. Et ole mitään, jos sulla ei ole trendikkäimpiä vaatteita, markkinoiden uusinta puhelinta, kallista autoa tai muuta kulutustavaraa, joiden tarkoitus on vaan pönkittää omaa egoaan ja tehdä vaikutus muihin. En väitä kuitenkaan, että kaikki tekisivät sitä muiden takia, mutta ulkoiset paineet etenkin nuorilla ovat aika kovat ja pinnalla on pysyttävä, vaikka se maksaisikin enemmän. Mä seuraan somessa monia vaikuttajia ja päivittäin todella monelta tulee uusien vaatteiden esittelyä, yhteistyövideoita, alennuskoodeja – osta, osta, osta. Mitäpä jos et aina ostaisikaan?
Mä olin ennen aikamoinen kuluttaja, halusin aina uutta, vaikka vaatekaappi tursusi jo vanhoistakin. En välittänyt ollenkaan paljon mikäkin maksaa ja joka kuu oli päästävä shoppailemaan uusi vaatekerrasto. Silloin massia oli, kiitos siitä vanhemmille, mutta nykyään vaikka mulla onkin ihan sitä omaa rahaa tarpeeksi, niin en näe enää ikinä käyttäytyväni noin. Ostan esimerkiksi uusia vaatteita vaan tarpeeseen. Kirpputoreja kierrän sitäkin useammin ja sen olen sallinut itselleni, koska vaatteiden kierrättäminen on tärkeää ja siinä säästää helvetisti rahaa. Sieltä teenkin joka tapauksessa parempia löytöjäkin, koska ei mua ihan hirveesti kiinnosta uusimmat trendit.
Ja jokainen kuluttaja saa tietysti ostaa niin paljon kuin haluaa, mutta sen globaaleja seurauksia kannattaa jokaisen miettiä. Esimerkiksi yhden perusvaatekassillisen tuottamiseen on kulunut vettä yli 35 000 litraa, joka riittäisi yhden ihmisen juomavedeksi noin 50 vuodeksi. Se on aika paljon se. Puhumattakaan siitä, mistä ne vaatteet useimmiten tulevat – ne revitään toisten ihmisten selkärangoista. Ihmiset työskentelevät naurettavan pienellä palkalla terveydelle vaarallisissa tehtaissa. Niissä tehtaissa, jotka saastuttavat kaiken ympäriltään. Ja vaan sen takia, että me saataisiin jatkuvasti uusia vaatteita, vaikka vanhatkin olisivat vielä ihan hyviä. Yksikään vaate ei ole ekologinen, sen takia pitäisi valita kestäviä materiaaleja sekä huoltaa ja pitää vaatteita hyvänä, ihan samalla tavalla kuin muitakin tavaroita. Mäkään en tässä mikään pyhimys ole, varsinkaan kun pihinä menen usein edullisten hintojen perässä, mutta tiedän ainakin vaatteideni tuottamisen seuraukset ja vaikutukset ja se on todella karua. Ja tämä sekä säästäminen ovat yhdessä ohjanneet kulutusvalintoja kestävämpään suuntaan. Jos tämä asia kiinnostaa enemmän, niin suosittelen katsomaan Stacey Dooleyn dokumentin ”Totuus halpamuodista”.
No miten tämä liittyy säästämiseen? No ihan sillä, että kun ei osta, ei kulu myöskään rahaa. Kaikki ei aina tajua, miten paljon rahaa vaatteisiin kuluu, varsinkin kun niiden hinnat ovat tippuneet todella alas. Muutaman euron rievun oston jälkeen tuntee tehneensä hyvän löydön, ”eihän se maksanut mitään”, mutta kyllä se vaan maksoi. Näistä ne suuret summat muotoutuvat kuukausien mittaan ja itse ainakin haluan käyttää rahani paremmin. Ja mä en sano, että ulkonäkö ei olisi hyvä kohde laittaa rahaa, itsekin sitä teen, mutta etenkin vaatteiden suhteen vähemmälläkin pärjäisi hyvin. Joten mitä jos tänä vuonna jättäisit väliin joulun alennusmyynnit tai ainakin tsekkaisit kotona ensin, tarvitsetko oikeasti jotain etkä vain osta ostamisen ilosta?
Älä kuluta yli 